Luovuus alkaa siitä, mihin pelko päättyy

valo siivilöityy kasvuston takaa

Mitä tapahtuu, kun ihminen tulee näkyväksi?

OSA 1

Milla Keränen


Moni ajattelee luovuuden liittyvän taiteeseen, ideointiin tai kykyyn keksiä jotakin uutta. Psykodraaman näkökulmasta luovuus on kuitenkin paljon perustavanlaatuisempi ilmiö. Se on ihmisen kykyä vastata elämään tavalla joka ei synny automaattisesti menneisyydestä. Siksi luovuus ei ole vastakohta jäykkyydelle. Luovuus on vastakohta pelolle.


Pelko kaventaa ihmisen maailmaa. Se saa meidät toistamaan tuttua, vaikka tuttu ei enää palvelisi meitä. Se saa meidät takertumaan siihen minkä tunnemme turvalliseksi, vaikka samalla menettäisimme jotakin
elävää. Vähitellen elämä alkaa rakentua selviytymisen ympärille. Emme edes huomaa sitä.


Sama riita toistuu parisuhteessa vuodesta toiseen. Työyhteisössä jatketaan toimintatapaa jonka kaikki tietävät kuormittavaksi. Vanhempi reagoi lapseensa tavalla jonka vannoi itse aikanaan muuttavansa.
Ihminen tietää, ettei voi hyvin mutta ei löydä tietä ulos. Kyse ei useimmiten ole tahdonvoiman puutteesta.


Kyse on siitä, että pelko sitoo ihmisen vanhaan silloinkin, kun ihminen kaipaisi jotakin uutta.


Psykodraaman perustaja Jacob Levy Moreno näki luovuuden elämänvoimana. Hänen mukaansa hyvinvointi ei synny siitä, että ihminen oppii toistamaan vanhaa entistä paremmin vaan siitä, että hän kykenee vastaamaan elämän tilanteisiin spontaanisti ja tarkoituksenmukaisesti. Luovuus ei siis ole lahja harvoille. Se on mahdollisuus joka kuuluu meille kaikille.


Olen saanut kohdata työurani aikana ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Yhä uudelleen olen huomannut saman ilmiön: ihminen ei kärsi siksi, että hänessä olisi jotakin vialla. Hän kärsii koska jokin
hänen sisällään ei ole saanut tulla näkyväksi. Jokin elävä odottaa tilaa. Jokin uusi odottaa mahdollisuutta.


Luovuus alkaa pienestä hetkestä. Ihminen sanoo ensimmäistä kertaa ääneen sen mitä on pitkään pitänyt sisällään. Hän pyytää apua. Hän asettaa rajan. Hän uskaltaa surra. Hän lopettaa itsensä vastaan taistelemisen. Ulospäin muutos näyttää pieneltä. Sisäisesti kokonainen elämä vaihtaa suuntaa. Luovuus ei ole vain terapiatilassa tapahtuva ilmiö. Sitä tarvitaan vanhemmuudessa, työyhteisöissä, ihmissuhteissa, johtamisessa ja yhteiskunnassa. Jokainen meistä kohtaa tilanteita joissa vanha vastaus ei enää riitä. Juuri silloin luovuus kutsuu meitä eteenpäin.


Luovuus ei ole uuden keksimistä. Se on rohkeutta vastata elämään tavalla jota pelko ei enää johda.

Milla Keränen on psykodraamaohjaajaopiskelija, joka valmistuu vuonna 2027. Opintojen aikana luovuutta on tarkasteltu monesta eri suunnasta ja blogisarja syntyi opintojen aikana.


Lukuvinkit
 J. L. Moreno: Who Shall Survive?
 J. L. Moreno: Psychodrama, Volume 1
 Zerka T. Moreno: The Quintessential Zerka

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *